Office Play Time
Modern-Day Sins ottaa käsitteen, jonka useimmat ihmiset tunnistavat, ja muokkaa sitä hiljaisesti nykypäivää varten. Sen sijaan, että seitsemää kuolemansyntiä käsiteltäisiin tiukkoina varoituksina menneisyydestä, projekti tarkastelee niitä emotionaalisina tiloina, joihin ihmiset livahtavat edelleen joka päivä — joskus huomaamattaan. Ylpeys, kateus, liiallinen määrä, välinpitämättömyys — ne eivät ole etäisiä ideoita. Ne elävät aivan päivittäisessä elämässä.
Jokaisella tarinalla on oma tunnelmansa. Yksi voi tuntua jännittyneeltä ja levottomalta, toinen hitaalta ja raskaalta, kolmas kirkkaalta itseluottamuksesta. Mikään niistä ei tunnu samalta, mutta ne kaikki näyttävät olevan yhteydessä jaettuun emotionaaliseen lankaan. Se tuntuu vähemmän erillisiltä jaksoilta ja enemmän kuin eri lukuja yhdestä suuremmasta kuvasta.
Mikä tekee projektista toimivan, on sen rehellisyys. Mikään ei yritä saarnata tai selittää liikaa. Katsot vain ihmisten tekevän valintoja, epäröivän, etenevän tai vetäytyvän. Jotkut hetket ovat hiljaisia. Toiset tuntuvat epämukavilta siinä tutussa, inhimillisessä mielessä.
Paljon vaikutuksesta tulee tunnelmasta. Valo, hiljaisuus, tila ja ajoitus sanovat usein enemmän kuin sanat. Kohtauksille annetaan tilaa hengittää sen sijaan, että niitä kiirehditään eteenpäin.
Lopulta Modern-Day Sins tuntuu kokoelmalta maanläheisiä tarinoita kiusauksesta, epäröinnistä ja monimutkaisista tavoista, joilla ihmiset käsittelevät sitä, keitä he ovat.














